Uusi menu, paniikki ja ensimmäinen iltavuoro

Tosiaan, juuri kun olin saanut opeteltua ja handlattua vanhan menun, se vaihtui kokonaan uuteen Kyloessa. Vähän karvaan makuinen tapahtuma, mutta sellaista se ravintola-alalla on.

Katsoimme tarkasti vierestä kun pääkokki John näytti, kuinka järjestää kylmäkaapit oikein ja mitä siellä pitää olla, sekä kokosi uudet alkuruoka annokset. Käsi vääränä yritin kirjoittaa muistiinpanoja, koska tiesin että seuraavana päivänä tulisin olemaan yksikseni ILTAVUOROSSA ja vielä perjantaina, joka on yksi viikon kiireisimpiä päiviä.

Kampasimpukkaa, simpukoita, pikkelöityä meriparsaa ja merilevä-aiolia. Yksi alkuruoista. 

Seuraavana aamuna jännitin iltavuoroon lähtöä niin paljon, että vatsaani koski. Tuhansia ajatuksia pyöri päässä; "apua, osaanko tehdä sitä ja tätä, missä järjestyksessä kaikki tehdään ja entä jos epäonnistun?". Menin iltavuoroon melkein kahta tuntia aiemmin, jotta näkisin kun joku muu työntekijä tekee annokset ja miten hommat muutenkin iltavuorossa toimii. Iltavuoro on siitä erilainen, että silloin ei enää esivalmisteluja tehdä, vaan kokoajan laitetaan annoksia menemään asiakkaille ja seurataan serviisiä.

Tartar-pihviä hapanleivän päällä, keltuainen ja uunissa paahdettua selkäydintä. 

Kun toinen työntekijä lähti, jäin yksin alkupalapisteelle. Ainakun tilaus huudettiin, piti siihen vastata huutamalla "Yes, chef!",  että tilauksien huutaja tietää että kokit tietävät mitä tehdä seuraavaksi. Tuntui oudolta karjua, en ole tottunut siihen. Huumori onneksi lensi keittiössä kiireestä huolimatta. Tein tilauksia ja annoksia mielestäni jouhevasti ja yksikään annos ei tullut takaisin keittiöön, joten toivottavasti myös maistuivat.

Kun serviisin maailmaan ja hulinaan pääsee kiinni, se sai ainakin minussa aikaan valtavan adrenaliiniryöpyn. Tsemppasin itseäni pään sisällä, "kyllähän sä nyt perhana pystyt tähän!". Kun serviisi loppui ja alettiin siivoamaan oli ihan huikea tunne kuulla souschefin ja pääkokin suusta sanat; "Milla, you smashed it!", eli vapaasti käännettynä olin onnistunut tosi hyvin.

Kotiin päästyäni iltavuoron jälkeen en meinannut malttaa nukkua ollenkaan adrenaliinivirtauksen voimasta. Ihan huikea tunne, kun tietää onnistuneensa jossain, mitä on jännittänyt todella paljon. Lisää tätä, kiitos!

Milla