Uusi menu, paniikki ja ensimmäinen iltavuoro

Tosiaan, juuri kun olin saanut opeteltua ja handlattua vanhan menun, se vaihtui kokonaan uuteen Kyloessa. Vähän karvaan makuinen tapahtuma, mutta sellaista se ravintola-alalla on.

Katsoimme tarkasti vierestä kun pääkokki John näytti, kuinka järjestää kylmäkaapit oikein ja mitä siellä pitää olla, sekä kokosi uudet alkuruoka annokset. Käsi vääränä yritin kirjoittaa muistiinpanoja, koska tiesin että seuraavana päivänä tulisin olemaan yksikseni ILTAVUOROSSA ja vielä perjantaina, joka on yksi viikon kiireisimpiä päiviä.

Kampasimpukkaa, simpukoita, pikkelöityä meriparsaa ja merilevä-aiolia. Yksi alkuruoista. 

Seuraavana aamuna jännitin iltavuoroon lähtöä niin paljon, että vatsaani koski. Tuhansia ajatuksia pyöri päässä; "apua, osaanko tehdä sitä ja tätä, missä järjestyksessä kaikki tehdään ja entä jos epäonnistun?". Menin iltavuoroon melkein kahta tuntia aiemmin, jotta näkisin kun joku muu työntekijä tekee annokset ja miten hommat muutenkin iltavuorossa toimii. Iltavuoro on siitä erilainen, että silloin ei enää esivalmisteluja tehdä, vaan kokoajan laitetaan annoksia menemään asiakkaille ja seurataan serviisiä.

Tartar-pihviä hapanleivän päällä, keltuainen ja uunissa paahdettua selkäydintä. 

Kun toinen työntekijä lähti, jäin yksin alkupalapisteelle. Ainakun tilaus huudettiin, piti siihen vastata huutamalla "Yes, chef!",  että tilauksien huutaja tietää että kokit tietävät mitä tehdä seuraavaksi. Tuntui oudolta karjua, en ole tottunut siihen. Huumori onneksi lensi keittiössä kiireestä huolimatta. Tein tilauksia ja annoksia mielestäni jouhevasti ja yksikään annos ei tullut takaisin keittiöön, joten toivottavasti myös maistuivat.

Kun serviisin maailmaan ja hulinaan pääsee kiinni, se sai ainakin minussa aikaan valtavan adrenaliiniryöpyn. Tsemppasin itseäni pään sisällä, "kyllähän sä nyt perhana pystyt tähän!". Kun serviisi loppui ja alettiin siivoamaan oli ihan huikea tunne kuulla souschefin ja pääkokin suusta sanat; "Milla, you smashed it!", eli vapaasti käännettynä olin onnistunut tosi hyvin.

Kotiin päästyäni iltavuoron jälkeen en meinannut malttaa nukkua ollenkaan adrenaliinivirtauksen voimasta. Ihan huikea tunne, kun tietää onnistuneensa jossain, mitä on jännittänyt todella paljon. Lisää tätä, kiitos!

Milla

Yllätyksiä ja lisätietoa työpäivistäni

Toimin siis Kyloessa alkupalapisteellä preppikokkina. Aamulla töihin mennessäni, on iltavuoron työntekijä kirjoittanut minulle muistilistan valmiiksi, mitä pitää aamupäivän aikana saada tehtyä. Esivalmisteluja tehdessäni myös samanaikaisesti täytyy huomioida aamiaisen tarjoilu, jossa minun osa-alueisiin kuuluvat erilaiset granola/ chiansiemenvanukas / tuorepuuro annokset, jotka viimeistellään hedelmillä.

Yleensä aamupäivään sisältyy paljon veitsityöskentelyä, salaatteihin pilkotaan erilaisia kasviksia ja pikkeleitä valmiiksi, parmesanjuustosta vedellään siivuja ja leivistä paistetaan erilaisia krutonkeja. Lohta leikataan siivuiksi, keitetään punajuuria pehmeiksi ja kananmunia salaatteihin. Alkupaloihin tarvitaan myös lisäksi erilaisia kastikkeita, kuten ruohosipuliranskankermaa, tzatsikia ja mustekalan muste aiolia, joita valmistan sitten tarvittaessa, mikäli niitä ei ole prepattu aikaisemmin. Kaikki esivalmistelut pakataan muovisiin rasioihin ja laitetaan kylmään etikettien kanssa ja näin huomioidaan milloin tuote on valmistettu ja että se on omalla paikallaan.

Alkupalatarjontaa, jota valmistelen päivittäin. (kuva kopioitu Kyloen menusta) 

Kun aamupalan tarjoilu loppuu klo 11.30, laitan oman pisteeni valmiiksi serviisiä varten, varmistan että tarvittavat mausteet ja kastikkeet ovat paikallaan, jäitä on haettu ostereita varten, pesen pöydät puhtaiksi ja katson että kylmissä vetolaatikoissa on tarpeeksi raaka-aineita, ettei niitä tarvitse juosta kylmiöstä hakemaan kesken serviisin.

Tilauksia odotellessa teen vielä yleensä lisää esivalmisteluja valmiiksi kylmiöön ja autan muita työntekijöitä.

Kaikki taloon tulevat sipulit, porkkanat ja perunat tulevat kuorineen ja yleensä paikalla on myös ns. "kuorijoita" jotka hoitavat ne hommat.

Suprise, suprise.. 

Tänään suureksi ilokseni ja onnekseni, kysyi pääkokki John minua Kyloeen töihin. Olin suuresti otettu asiasta, vasta vain alle kahden viikon työskentelyn jälkeen ja siinäkin ajassa olin kerennyt leikata jo sormeen. Suomalaisena jurmukkana on hirveän vaikea kehua itseään, mutta ehkä tässä tilanteessa voisi sanoa, että jotain on tullut silti oikein tehtyä, kerta töihin pyydetään.

Olisi todella suuri elämänmuutos tulla tänne Edinburghiin töihin, mutta varmasti aivan huikea mahdollisuus kehittyä ravintola-alalla ja saada töitä jatkossa. Tiedän sen, että vastaavanlaisia tilaisuuksia en tule Suomessa saamaan. Vielä en kuitenkaan osannut tarkasti sanoa pääkokille vastausta, koska tämän reissun jälkeen pitäisi Suomen päässä saada asiat kuntoon ja saada valmistumispaperit kouraan.

Mutta jos en pysyvästi muuta tänne Edinburghiin, niin ainakin haluaisin kesäksi tulla tänne ja jatkaa töitä Kyloessa, tiedä siitä sitten minne siivet kantavat. Puhumme pääkokin kanssa asiasta vielä hieman myöhemmin, ilmoittelen sitten, mihin päätökseen tulin.

Ravintola on sisustettu lehmäkuosein. (kuva Googlesta) 

Muistakaa unelmoida,

Milla

Yöelämää ja turistihommia

Edinburghin keskusta on todella helppo kulkuinen, ja tänne on vaikea eksyä. Ostoskatu Princes Streetiltä löytyy kaikki merkkiliikkeet souvenir-kauppoja, ostosjätti Primark sekä useita kahviloita ja ruokapaikkoja. Princes Streetin toisella puolella näkyy kokoajan Edinburghin linna. Laukusta on hyvä pitää kiinni, sillä ihmisvilinässä se saattaa äkkiä hävitä.

Old town, eli vanha kaupunki ja sen pääkatu Royal Mile on aivan ihanaa, vanhaa seutua. Pieniä putiikkeja ympäriinsä, ihmisten vilinää ja katutaiteilijoita. Olimme kyllä todella onnekkaita, että meidän asuntomme sijoittuu melkein kaiken keskelle, kaikki tarvittava ja isoimmat nähtävyydet on aivan kävelymatkan päässä.

Royal Mile.

Viikonloppuisin pubit kuhisevat porukkaa, ne ovat tapaamispaikkoja ja paikkoja jossa viettää aikaa. Suomalainen pubikulttuuri on hieman enemmän humalahakuisempaa. Toki myös yökerhoja ja tanssipaikkoja löytyy täältäkin. Edinburghin pubeissa kannattaa ehdottomasti panostaa paikallisiin oluisiin ja giniin, jota täällä paljon tarjotaan. Ne ovat täällä aivan eri makuisia kuin Suomessa totutut hanaoluet.

Kävimme myöskin kävelemässä Greyfriarsin hautausmaalla, josta J.K Rowling etsi inspiraatiota Harry Potter kirjojen henkilöiden nimiin. Oli aika uskomaton fiilis, kun tulimme hautakivelle jossa luki Thomas Riddel (Harry Potter kirjoissa Voldemortin oikea nimi on Tom Riddle).

Samalla kerralla päätimme käydä National Museum Of Scotland-museossa, jossa oli todella paljon nähtävää laidasta laitaan. Siellä olisi saanut vaikka koko päivän kulumaan, mutta nälkä yllätti kesken visiitin.

Harjoittelusta 

Ensimmäistä kertaa nyt harjoittelun aikana, olin yksin omalla alkupala ja preppipisteellä töissä. Keskiviikkona sattui sormeeni pieni haaveri, leikkasin veitsellä pienen palan vasemman käden etusormea pois. Verenvuoto ei meinannut tyrehtyä ollenkaan, vaan silti kunnialla hoidin hommani loppuun ja sen jälkeen vasta lähdin käymään lääkärissä. Arkuudesta huolimatta on sormi onneksi jo paranemaan päin, tuskin tulee olemaan viimeinen kerta kun sormeen leikkaa keittiössä työskennellessä. Ainakin osaa nyt olla varovaisempi jatkossa.

Siltikin yhdeksällä sormella seuraavana päivänä hoidin hommani itsekseni ja päivän jälkeen oli niin ylpeä olo; "Jes, minä pystyin tähän!".  Muut kokit ihmettelivät suomalaista sisua kun pistelin menemään yksi sormi paketissa. Joka päivä kyllä tykkään harjoittelupaikastani ja työstäni enemmän ja enemmän. Malttaakohan täältä kotiin palata enää ollenkaan..

Harjoittelupaikkani, Kyloe,joka on osa Rutland Groupia. 

Milla

Fiiliksiä töistä

Pahimmasta alkujännityksestä on päästy pikkuhiljaa yli, omat työtehtävät alkaa tulla tutuiksi ja otteeni työhön varmemmaksi. Välillä kun serviisi alkaa, on todella hiljaista joten yritän tehdä muuta tai auttaa muita siinä välissä parhaani mukaan. Huumori helpottaa jännitystä ja sitä päästiin purkamaan 'staffpartyissä' maanantai-iltana, johon osallistui koko Rutlandin väki, eli melkein sata henkilöä. Keittiössä työntekijöitä on n. 21.

Ihana henkilökunta kantaa mulle keittiöön lattekahvia. 

Kielen kannat sai aukeamaan muutamalla gin tonicilla ja juttu luisti.  Yllätyksekseni ihmiset tietävät aika vähän Suomesta ja suomalaisesta kulttuurista, keittiössäkin sous chef vitsailee, että Suomesta tulee Volvo ja Ikea ja kuulemma minun lempibändi on ABBA, hah.

Turvallisuudesta keittiössä sen verran vielä mainitsen, että onnistuin polttamaan peukaloni melko makeasti kun otin vuokaa uunista, koska keittiössä ei ole minkäänlaisia uunikintaita, vaan käytössä ovat pelkät keittiöpyyhkeet. Kuitenkin jauhesammuttimia löytyy ja ensiaputarvikkeet ovat (onneksi) lähellä.

Toivoisin, että saisin tehdä muutaman iltavuoron joskus, jotta näkisin ja pääsisin kokemaan oikean hulinan ja serviisin. Ehkäpä harjoittelun loppu vaiheessa, kun omat työtehtävät ovat jo hanskassa ja muistan, miten tietyt annokset valmistetaan.

Päivisin kotiin tullessa on olo aika väsynyt, joten ruokakauppaa pidemmälle harvemmin jaksaa lähteä. Viikonloppuna jaksaa paremmin kierrellä kaupungissa ja iltaelämässä. Pahoittelen siitä, ettei hirveästi kuvia nähtävyyksistä tänne päivity.

Waiting for the weekend,

Milla

Preppikokin saappaissa Edinburghin ytimessä

Ajatuksia ennen harjoittelun alkamista ja sen jälkeen 

Työssäoppimispaikkani on täällä Edinburghissa Kyloe restaurant, joka toimii yhteistyössä The Rutland Hotelin kanssa samassa rakennuksessa. Rakennuksessa on myös kahvila ja uutuutena rakennettu gini baari, Heads and Tales. 

Paikka on palkittu lihoistaan ja 'sunday roast' tarjonnastaan, josta se on myös saanut palkinnon vuonna 2016. 

Odotin hienoa ja modernia keittiötä ja isoja tiloja, mutta yllätyksekseni keittiö oli melko pieni ja ahdas, paljon isoja frittikeittimiä ja kuumia pariloita, joissa lihoja paistetaan. Keittiössä on myös kaasuhella, jollaisella en koskaan ole kokannut. Pääsin heti ekana päivänä tosi toimiin tekemään Hollandaise-kastiketta kaasuhellalla ihan alusta pitäen itse. Jännitti kovasti etten pilaa sitä, koska kyseistä kastiketta en ole kovin monesti tehnyt. Käsivarret kasvoivat varmaan lihaksilla puoli senttiä sen kaiken vispaamisen jälkeen. 

Osa tekemistä lisukkeista. 

Alku järkytyksestä huolimatta henkilökunta keittiössä todella mukavaksi ja auttavaiseksi. Toimin preppikokin roolissa, eli pitkälti työpäiväni sisältävät esivalmistelujen laittoa alkuruokia varten, sekä jonkin verran annoksien tekemistä asiakkaille. Käsiteltäväkseni sain myös paljon uusia raaka-aineita, kuten esimerkiksi ostereita joita en ole kertaakaan koskaan missään edes nähnyt, mahtavaa oppia uutta!  

Hieno kokemus oli myös päästä kokkaamaan paikan pääkokin Johnin kanssa, joka paljastui todella mukavaksi ja auttavaiseksi mieheksi. Ehkä olen liikaa katsonut Hell's Kitcheniä, koska luulin aluksi että kaikki keittiömestarit karjuvat kuin Gordon Ramsay. Sain myös yllätyksekseni kutsun virallisiin henkilöstöjuhliin, tuntui mukavalta että he ajattelivat heti minun kuuluvan mukaan joukkoon. Englannin puhuminen sujuu keittiössä hyvin,vaikka suurin osa keittiön työntekijöistä on puolalaisia.

Asiakkaille lähdössä kuulusia pihviannoksia. 

Tässäpä ensi tuumailut harjoittelusta, 

Milla 

Lentäen, jännittäen ja shoppaillen

Lähteminen kohti Edinburghia 

Yllättäen, koska olen kova jännittämään, en reissua edeltävänä yönä saanut tuntiakaan unta. Aamulla laukkujen tuplatarkistus ja klo 4:00 lentokentälle. Sekin lisäsi jännitystä, että ensimmäistä kertaa matkustin lentokoneessa yksin. 

Helsinkiin Kajaanista lennettyäni tapasin kentällä muut suomalaiset opiskelijatytöt. Yhdessä lennettiin ensin Lontoon Heathrowlle ja sieltä sitten Edinburghiin. Yhdessä tuumin oikeiden terminaalien ja porttien löytäminen oli helppoa ja tytöt olivat onnekseni yhtä jännittyneitä,  kuin minäkin. 

Edinburghin lentokentällä meitä oli taksi vastassa, jolla ajelimme kohti asuntomme joka sijaitsee melkein Edinburghin 'ytimessä'. Pääni pyöri kuin pöllöllä taksimatkan aikana, ihania vanhoja kivitaloja kaikkialla,  sekä vihreää nurmea tammikuusta ja talvesta huolimatta. Aivan kuin olisi katsonut Emmerdalea telkkarista. Ihanaa. 

Illalla kävimme yhdessä tuumin katsomassa lähimmän ruoka-kaupan ja syömässä, enempää ei olisikaan jaksanut. Ruoka-kaupan hinnat ovat suurinpiirtein samat kuin Suomessa, ainoastaan limonadit ja alkoholi on halvempaa. Ensimmäisenä yönä huitaisin kevyet 13 tuntia yöunta, heh.

Katsaus kaupunkiin ja naapurustoon 

Asuntomme tosiaan sijaitsee aivan Edinburghin linnan vieressä. Heti kadulta aukeaa jylhät maisemat korkealle vuorelle, jossa linna sijaitsee. Linnan ympärillä olevan puiston kautta voi näppärästi oikaista kauppakaduille ja vilkkaaseen Edinburghin keskustaan. Joka paikka pursuaa erilaisia ravintoloita, kauppoja ja ostoskeskuksia. 

Edinburghin linnaa ympäröi puistoalue 

Ensimmäisenä tietysti menimme Primark-nimiseen vaatekauppaan, jota kutsuin "vaatteiden IKEAksi",  koska siellä on todella paljon vaatetta erittäin halpaan hintaan. Sinne kyllä saa rahaa ja aikaa palamaan. 

Lisäksi kävelimme katuja edes takaisin, etsien työharjoittelupaikkojamme. Minun harjoittelupaikkani on n. 6minuutin kävelymatkan päästä asunnoltamme, ei paljon parempaa sijaintia voisikaan olla.

Halusin myös paikantaa aikaisemmin mainitun Jamie Oliverin ravintolan, ja sehän löytyi melko vikkelästi aivan ostoskatujen takaa. Sinne on päästävä syömään, ehkä hieman myöhemmin matkallani. 

Edinburghin kadut ovat helppoja ja turvallisia liikkua, täytyy vain muistaa että täällä autot ajavat niin sanotusti väärää puolta Suomeen verrattuna ja suojateitä ei ole erikseen merkitty. Google maps on loistava apu täällä matkaavalle. Hinta-taso on vaatekaupoissa Suomeen verrattuna halpa, jos menee oikeaan liikkeeseen. Souvenir kauppoja on paljon ja niistä voi loistavasti hommata tuliaiset kotimatkaa varten. 

Kirjoitan eri tekstin vielä ensimmäisestä harjoittelupäivästäni ja sen fiiliksistä.

Milla

TO DO-lista, tavoitteet ja vierailukohteet

Työharjoittelusta ja sen tavoitteista

Päätoimisesti matkan tarkoitushan on työharjoittelu. Viimeisenä työharjoitteluna suoritan à la carte ruokien valmistuksen. Ensin oli tarkoituksenani suorittaa juhla- ja tilausruokien valmistus, mutta se vaihtui viime hetkellä. 

À la carte ruokien valmistaminen on minulle vierasta. Olen tottunut tekemään isoja määriä ruokaa kerralla, työstämään lounasta ja tekemään ns. "ronskia ruokaa", joten opittavaa on varmasti paljon ja uskon, että siellä on minua ammattilaiset vastassa opettamassa. 

Pleittaamista ja kauniiden annosten valmistusta haluan oppia, sekä yhdistämään maukkaita komponentteja lautaselle. Toivottavasti pääsen myös toimimaan kiireessä ja "tosi tilanteissa",  mielestäni alan parhaat ja hirveimmät puolet tulevat niissä parhaiten esille. Otan kaikki haasteet vastaan positiivisin mielin, vaikka varsinkin nyt ennen lähtöä vähän hirvittää, miten tällainen kokin tumpelo niistä selviää. Toivottavasti pääsen tekemään monipuolisesti työvuoroja, koska aamu- ja iltavuoroissa on huomattavia eroja.  Toivon myös, että pääsisin työskentelemään mahdollisimman paljon paikallisten raaka-aineiden kanssa ja pääsisin tekemään Skotlantilaista ruokaa. (Ja ainakin kerran maistamaan haggista, heh.)

Missä haluan käydä ja mitä kokea? 

Ensimmäisenä kun tutustuin Edinburghiin, tottakai kokkina tarkistin minkälaisia ravintoloita kaupunki kantaa sisällään. Edinburghiin näyttää rantautuneen paljon itämaisia ravintoloita (esimerkiksi asuntomme lähistöllä oli heti neljä erilaista). Näitä harvemmin suomalaisissa pikku kylissä on, joten ehdottomasti haluan päästä maistamaan eri kulttuurien ruokia. 

Seuraavana tarkistin, että löytyykö Edinburghista lemppari brittikokkini, Jamie Oliverin ravintolaa,  ja kappas vain, löytyihän sieltä; Jamie's Italian! Tämä on kyllä ravintolalistallani ihan numero ykkösenä, siellä on pakko päästä käymään ja herättämään fanityttö henkiin.

Ruuasta seuraavaan aiheeseen. Historia. Edinburgh huokuu historiaa linnoineen ja vanhoine mukulakivikatuineen.  Edinburghin linnassa haluaisin käydä, vaikkakin se varmasti vetää turisteja puoleensa. Edinburghin karmaisevasta historiasta kertomalla Mary Kings Closella haluan ehdottomasti käydä. Mary Kings close on Edinburghin uudelleen rakentamisen alle jäänyt maanalainen katu, joka avattiin yleisölle uudelleen vasta vuonna 2003. Pelottavaa, mutta kiehtovaa. 

Myös Englannin kuningasperheen kesäasunto, Holyroodin palatsi ja luostari sijaitsevat Edinburghissa, tämänkin paikan haluaisin nähdä ja ehkäpä käydä opastetulla kierroksella. 

Myös kaikki mahdolliset museot haluan koluta läpi; niihin on vapaa pääsy.

Holyroodin palatsi, kuva googlesta. 

Lisäksi ikuisena Harry Potter fanina, on Edinburgh oikea kaupunki, nimittäin J.K Rowling on kotoisin sieltä. Muun muassa hautausmaa, jolta Rowling on bongannut Tom Riddlen nimen, löytyy Edinburghista sekä kahvila, jossa tiedetään hänen kirjoja työstäneen. Nämä kohteet lisään myös listalleni. 

Tässä ainakin nämä kohteet mitkä tulevat ensimmäisenä mieleen. 

Milla

Taustatietoa minusta ja ajatuksia ennen matkaa 

Olen 23-vuotias aikuispuolen kokkiopiskelija neitonen Kainuun Ammattiopistolta. Wilmaani kilahti viesti marraskuun alussa, että kansainvälisiin työharjotteluihin etsitään opiskelijoita ja heti päässäni naksahti. Kirjoitin samantien viestiä vastaavalle opettajalle ja siitä lähdettiin määränpäätä suunnittelemaan. Silmääni pisti ensimmäisenä vaihtoehto Irlantiin matkustamisesta, mutta koska sieltä ei top-paikkoja löytynyt, tuli tilalle ihana, historiallinen Skotlanti ja sen pääkapunki Edinburgh. En epäröinyt hetkeäkään, sinne on päästävä. 

Onnekseni pääsinkin sinne työharjoittelua tekemään ja matkan ajankohtakin oli nopeasti, alkaen 9. tammikuuta. Tämä kyseinen työharjoittelu tulee olemaan minulle viimeinen kuudesta harjoittelusta, suoraan reissun jälkeen valmistun kokiksi. Mikäpä sen mahtavempaa, kuin lopettaa kokkiopiskelut uusien elämysten ja ulkomaan työssäoppimiseen! 

Skotlanti ja Edinburgh on tuttuja minulle vain televisiosta ja sen verran mitä olen tietoa internetistä rohmunnut. Päässä ensimmäisenä oli mielikuva vihreistä nummista ja jylhistä linnoista ja saatoimpa kiljaista onnesta kun sain tietää, että paikka jossa majoitumme on aivan Edinburghin linnan lähellä. 

Jännitystä reissusta onneksi helpottaa se, että samaan aikaan työssäoppimaan lähtee kolme muutakin opiskelijaa samaan kaupunkiin ja asuntoon. Myöskin englanti kielenä on tuttu ja sitä tulee sujuvasti käytettyä ihan täällä koti Suomessakin.

Innolla odotan uusia tuttavuuksia ja makuelämyksiä, onnistumisia sekä epäonnistumisia.  Reissusta tulee varmasti ikimuistoinen ja ompahan jotain, mitä sitten kiikkustuolissa saa muistella.  Kirjoitan tänne enemmän, kun pääsen kohteeseen. 

Milla

Kuvassa Edinburghin linna, kuva googlesta