Fiiliksiä töistä

Pahimmasta alkujännityksestä on päästy pikkuhiljaa yli, omat työtehtävät alkaa tulla tutuiksi ja otteeni työhön varmemmaksi. Välillä kun serviisi alkaa, on todella hiljaista joten yritän tehdä muuta tai auttaa muita siinä välissä parhaani mukaan. Huumori helpottaa jännitystä ja sitä päästiin purkamaan 'staffpartyissä' maanantai-iltana, johon osallistui koko Rutlandin väki, eli melkein sata henkilöä. Keittiössä työntekijöitä on n. 21.

Ihana henkilökunta kantaa mulle keittiöön lattekahvia. 

Kielen kannat sai aukeamaan muutamalla gin tonicilla ja juttu luisti.  Yllätyksekseni ihmiset tietävät aika vähän Suomesta ja suomalaisesta kulttuurista, keittiössäkin sous chef vitsailee, että Suomesta tulee Volvo ja Ikea ja kuulemma minun lempibändi on ABBA, hah.

Turvallisuudesta keittiössä sen verran vielä mainitsen, että onnistuin polttamaan peukaloni melko makeasti kun otin vuokaa uunista, koska keittiössä ei ole minkäänlaisia uunikintaita, vaan käytössä ovat pelkät keittiöpyyhkeet. Kuitenkin jauhesammuttimia löytyy ja ensiaputarvikkeet ovat (onneksi) lähellä.

Toivoisin, että saisin tehdä muutaman iltavuoron joskus, jotta näkisin ja pääsisin kokemaan oikean hulinan ja serviisin. Ehkäpä harjoittelun loppu vaiheessa, kun omat työtehtävät ovat jo hanskassa ja muistan, miten tietyt annokset valmistetaan.

Päivisin kotiin tullessa on olo aika väsynyt, joten ruokakauppaa pidemmälle harvemmin jaksaa lähteä. Viikonloppuna jaksaa paremmin kierrellä kaupungissa ja iltaelämässä. Pahoittelen siitä, ettei hirveästi kuvia nähtävyyksistä tänne päivity.

Waiting for the weekend,

Milla